Sirkuksella testattiin taas taidetta! Sorin Sirkus oli valtakunnallisen Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman näyttämönä jo neljättä kertaa. Lähes 3 000 kahdeksasluokkalaista pääsivät Sorille katsomaan ja pohtimaan taidetta, tällä kertaa ruotsalais-suomalaisen OLO Companyn Soft Spot -esityksen herättelemänä.
OLO Companyn muodostaa kaksikko Arttu Lahtinen ja Stina Otterström. Ja kuinka hienoa: Artun sirkustaitelijan ura on lähtenyt liikkeelle Sorin Sirkukselta!
– Tänne palaaminen on ollut tosi kivaa! En ole esiintynyt täällä oman joulushow-aikani jälkeen (Syöksy 2013 ja Poksi 2014). On tosi kotoisa fiilis, hymyilee Arttu
– On myös mukava olla Tampereella, näin pitkää jaksoa ei olekaan ollut pitkään aikaan. On kiva nähdä kavereita ja hengata Sorilla. Tuntuu, että jollakin tavalla kaipaa näitä aikoja… Kun katsoo täällä esiintyvien ryhmää, miettii, että he elävät niin hienoa aikaa. Itsellä on paljon hyviä muistoja.
"Oli ihan ok vähän tylsää mutta mielelle teki hyvää."
Stina puolestaan kävi koulua ja harrasti sirkusta Sveitsissä. Miten päädyitte työskentelemään yhdessä?
– Me tavattiin ensimmäisen kerran sirkusyliopistossa Tukholmassa opintojen aikana. Meistä tuli myös pariskunta, ja ajateltiin, että olisi kiva työskennellä yhdessä, Arttu kertoo.
– Meillä olikin erilaisia sirkustöitä ja esiinnyttiin yhdessä, mutta mulla oli oma jongleerausnumero, ja Stinalla käsilläseisontanumero tai köysinumero. Mietittiin, että olisipa siistiä tehdä yhdessä kokopitkä esitys. Haluttiin tehdä yhteinen, ihan oma juttu.
– Hyvä asia yhteisessä työskentelyssä on, että voidaan olla yhdessä. Jos Arttu tekee omia töitään ja minä omiani, voi olla, että me näe toisiamme niin paljoa. Olemme myös oppineet kommunikoimaan toistemme kanssa erittäin hyvin, työskentelystä on tullut todella helppoa, miettii Stina yhteisen työskentelyn parhaita puolia.
– Pahinta on se, että joskus työ ottaa liikaa tilaa yksityiselämästämme. Olemme opetelleet strategian… emme esimerkiksi koskaan puhu töistä whatsappissa, vaan lähetämme vain sähköpostia – paitsi jos kyseessä on hätätapaus. Yritämme erottaa työn ja vapaa-ajan. Joskus se on vaikeaa.
"tykkäsin ideasta ja lasit näyttivät hienoilta mustaa taustaa vasten kul valo heijjastui niihin kehonhallinta oli ihmeellistä käsilläseisonta kohdissa ja jäin miettomään paljon näytöksessä esille tuotuja syvempiä merkityksiä ja lasin symboleita"
Miten Soft Spot -esitys sai alkunsa ja kauanko sen valmistaminen kesti?
– Stina oli työskennellyt lasien kanssa aikaisemmin. Katselin lavan sivusta ja mietin, että olisipa siistiä, jos minä liikuttelisin laseja ja loisin Stinalle polkuja ja reittejä. Yhdistelisin jongleerauksen elementtejä Stinan työhön. Testattiin myös lasien heittämistä, mutta päädyttiin näihin manipulaatiohommiin. Alettiin tutkia mahdollisuuksia, mitä voidaan tehdä yhdessä, muistelee Arttu.
– Prosessi kesti kolme vuotta, siitä kun päätettiin tehdä tämä show, ensi-iltaan. Emme tietenkään harjoitelleet koko ajan. Piti hakea rahoitusta, välillä tehtiin muita töitä, ideoitiin – se oli palapeli, jatkaa Stina.
– Kolme viikkoa oli pisin yhtäaikainen luomiskausi. Halusimme myös etäisyyttä teokseen, koska olimme huolissamme, että sukellamme siihen niin syvälle, että emme enää näe, mitä olemme tekemässä. Jos tiivistämme kaiken, harjoitteluprosessi kesti ehkä puoli vuotta.
– En muista ihan tarkalleen, ehkä 25 esitystä on nyt takana. On esitetty tätä Suomessa, Ruotsissa, Puolassa ja Japanissa, Arttu luettelee.
– Japanissa ei esitetty koko teosta, vaan osa siitä yhdellä jongleerausfestivaalilla. Tavoite on, että pääsisimme myös Keski-Eurooppaan.
"Mun mielestä siinä ois pitäny jonglöörata laseilla, kun se mies kerran osaa jonglöörata."
Soft Spotia esitettiin tällä Taidestaajien ohjelmakaudella (2024–2025) myös Oulussa viime syksynä. Tampereen yleisö on kuulemma ollut eläväisempää ja supinaa on kuulunut esityksen aikana, mutta nuori yleisö on silti ollut kohteliasta. Taidetestaajiin kuuluu aina esityksen jälkeinen keskustelu.
Mikä on useimmin kysytty asia?
– Ovatko lasit oikeita! Ja olemmeko satuttaneet itseämme, sanoo Arttu.
– Luulen, että kysymys oikeista laseista on siksi, että kysymykset on lähetetty etukäteen. Kun he näkevät show’n, he ymmärtävät, että ne ovat oikeita, Stina miettii.
"Oli ihan hieno lasijuttu vähän tressaava vain jos jokin lasi menisikin rikki."
– Minulle on kummallista, että he kysyvät millaista palkkaa saamme. Opiskeluaikana on tietysti kiinnostavaa, millaista palkkaa eri ammateista saa, mutta on myös selvää, että me emme ole rikkaita. Kaikki tietävät, että taiteilijat eivät ole niitä, jotka tienaavat eniten, Stina jatkaa.
– He saattavat myös olla yllättyneitä, että tämä on meidän ammattimme. Että emme tee muuta. Sinänsä se on hyvä kysymys, että he ymmärtävät, että tällä työllä voi elää. Emme ole rikkaita, mutta emme myöskään laske kolikoita kuun lopussa.
"mielenkiintoinen. musa oli aika kovalla mut temput oli hienoja. tunnelma oli intensiivinen, herkkä ja hyvällä tavalla jännittynyt. käsilläseisonta oli extrataidokasta!"
Arttu, missä vaiheessa päätit, että haluat sirkuksesta ammatin?
– Lukiossa varmaan… Opohan alkoi kakkosella tai kolmosella kyselemään, että Arttu, mitä sä lähdet opiskelemaan? En oikein tiennyt…mikään muu ei oikein kiinnostanut kuin sirkus. Enkö mä vaan voi mennä jongeeraamaan Sorille? Oli kavereita, jotka olivat lähteneet ulkomaille opiskelemaan sirkusyliopistoihin ja mietin, miten se polku menisi, jos minäkin lähtisin. Olin onnekas, ja pääsin Tukholmaan. Olen iloinen, että valitsin sen tien.
Entä Stina?
– Koulun loppuvaiheessa… Omasta nuorisosirkuksestani lähti nuoria [sirkusalan korkeakouluopintoihin] valmistaviin kouluihin tai sirkuksen korkeakouluihin ja se sai minut tajuamaan, että se olisi mahdollista. Ymmärsin myös, että halusin todella jatkaa sirkuksen tekemistä.
"Oli ihan hauska. Oli kivaa kun esityksessä oli suuremi merkitys kuin pelkkä fyysinen tekeminen."
Mitä haluatte sanoa nuorille sirkusharrastajille, jotka unelmoivat sirkusartistin urasta?
– Yrittäkää, tietysti! Kannattaa yrittää, ettei jää myöhemmin katumaan”, sanoo Stina.
– Itse kyllä toivon, että joku olisi kertonut, kuinka paljon tähän liittyy toimistotyötä! Hallintoa, hakemusten kirjoittamista. Sitä ei harjoitella koulussa. Siellä keskitytään vahvasti harjoitteluun ja omien teosten luomiseen ja omaan artistiseen kehitykseen. Se on tietysti hyvä, mutta kannattaa tiedostaa, että kun opiskelu on ohi, pitää istua alas ja lähettää paljon sähköpostia ja hakemuksia ja tehdä taloushallintoa.
– Kannattaa yrittää, komppaa Arttu.
– Jos ei pääse sirkuskouluun, tai myöhemmin, aina voi lähteä opiskelemaan jotain muuta. Jos sitä polkua ei seuraa, jää miettimään, että olisinpa koittanut. Miten olisi mennyt. Aina kannattaa ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja testata.
– Seuraavaksi menemme Lappiin, Stina hymyilee.
– Eikä lasien kanssa. Mennään hiihtämään!, täydentää Arttu.
Myöhemmin keväällä Stinaa odottaa ilma-akrobatiaprojekti köydellä ja kesällä Soft Spotista on luvassa ulkoilmaesityksiä Tukholmassa sekä mahdollisesti Edinburghin Fringe-festivaalilla. Sveitsissäkin odottaa jotain. Omia, yhteisiä polkuja.
Tekstissä esiintyvät sitaatit ovat Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman kautta Sorin Sirkukselle saapuneiden 8-luokkalaisten katsojien arvioita esityksestä Soft Spot ajalta 3.–14.2.2025.
