Joulushow Kailan puvutkin ovat punaista, mustaa ja valkoista

Sorin Sirkuksen vuotuisen joulushow'n ensi-ilta on käsillä, ja samalla päättyy monilla alueilla tehty pitkä työ. Kaila on valmis yleisön eteen. Show on treenattu, esiintymisnumerot harjoiteltu, mutta yhtä lailla myös lavasteet, valot, äänet, puvut, kampaukset ja maskit ovat nyt esityskunnossa, jotta yleisölle voidaan tarjota huikea kokemus.

Yksi joulushow'iden konkareista on Sorin Sirkuksen pukusuunnittelija Kitte Klemettilä, joka on vastannut esiintymisasuista jo vuosikausia. Tälläkin kaudella hän on suunnitellut pukukokonaisuudet – työ, joka käynnistyy jo varhain edellisenä keväänä, kun uuden show'n ilmettä ja ulkoasua aletaan miettiä. Klemettilän visuaalinen silmä ja näkemys ovat tärkeitä, kun luodaan värimaailmaa ja linjaa, jonka mukaan tulevaa esitystä ryhdytään ajamaan. Sen kautta syntyy myös alustava mielikuva, millaisia pukuja esityksessä voisi olla.

– Mun tapa lähteä suunnittelemaan pukuja on Pinterest-seinien kautta, koska niitä on sitten myös helppo esitellä ohjaajalle ja muille visuaalista ilmettä suunnitteleville, että tässä on ajatuksia, jatketaanko tähän suuntaan vai tehdäänkö jotain muuta, Klemettilä kertoo.

 
Kun värit, mallit ja materiaalit on lyöty lukkoon, hän myös valmistaa puvut yhdessä Jesse Bisterin kanssa. Tarvittava pukumäärä riippuu luonnollisesti esiintyjien tarkasta määrästä ja kaikista suunnitelmista, miltä minkäkin numeron halutaan näyttävän.

– Tänä vuonna meillä on noin viisikymmentä pukua. Verrattain vähän moneen muuhun vuoteen verrattuna, mutta nyt niissä on enemmän yksityiskohtia, joten samanlaiseen helpompaan massatuotantoon ei nyt ole pystytty kuin joskus aiemmin.

Jokainen vaatteista tehdään tietysti esiintyjän omien mittojen mukaan, ja niitä tulee jokaiselle esiintyjälle useampia. Varsinainen ompelu- ja muu työ on käynnistynyt jo syyskuussa. Tänä vuonna kaikki valmistui ajallaan, mutta joskus on mennyt niin tiukille, että noin viikkoa ennen ensi-iltaa tapahtuvaan valokuvaukseen kaikki ei ole valmista ja kuvia on jouduttu ottamaan vanhoissa asuissa.

Esiintymisasuissa pitää ottaa huomioon myös eri sirkuslajien vaatimukset, että niitä on mukavaa ja turvallista käyttää erilaisissa numeroissa. Kokemuksensa turvin Klemettilä osaa jo etukäteen huomioida, toimiiko puku tietyssä tempussa vai ei.

 
– Kyllähän se rajoittaa jonkun verran ja pienentää sitä laatikkoa, missä mielikuvitus voi liikkua, hän myöntää. – Mutta kyllä välillä yritetään rajoja vähän venyttääkin, nythän on esimerkiksi akrobaateilla aika leveitä lahkeita. Sellaisia juttuja tietysti pitää jo ajoissa kokeilla, että huomataan, jos ne eivät toimikaan.

Teknisten vaatimusten täyttymisen kanssa pukumuutoksia ei ole juurikaan jouduttu tekemään, mutta pukusuunnittelijan silmä on välillä armoton myös itselleen. Joskus joku vaate ei vain näytä hyvältä lavalla ja se pitää uusia vielä viime hetkessä.

Esityskauden aikanakin joudutaan tarttumaan välillä neulaan ja lankaan. Sirkuksen fyysisyydessä ei kulumilta ja rei'iltä aina vältytä.

– Tolppa on ehkä rajuin laji. Ihan nimeltä mainittuna Ristikartanon Eeli on kunnostautunut siinä, että kauden aikana pysyy kiireisenä, Klemettilä nauraa. – Sitten sellaistahan tapahtuu, että esiintyjät menettää kehosta aika paljon nesteitä esityskauden aikana ja kroppa kiristyy, jolloin joudutaan pienentämään vaatteita.

 
Erikoisin pikamuutos vaatteeseen piti tehdä kymmenkunta vuotta sitten.

– Sekin liittyi tolppanumeroon, Kitte kertoo. – Tolppanumeron esiintyjällä oli yllään sellainen farkkutakkihuppari, jonka muovinen vetoketju suli kiinni hankautuessaan tolppaan yhdessä numeron tiputuksessa. Onneksi se tapahtui juuri ennen väliaikaa, niin ehdin leikata sen auki, että saatiin takki pois päältä ja vetoketju vaihdettua.

Esiintyjät myös arvostavat vaatteitaan ja pukusuunnittelun tekemää työtä. Kerran sattui tapaturma, jonka takia esiintymispukua piti silloinkin saada leikkaamalla pois päältä hoitotoimenpiteitä varten. Esiintyjä piti kuitenkin huolen, että leikkaaminen tehtiin saumoja pitkin, että puku oli helpompi korjata.

Upeille puvuille pyritään löytämään myös uusiokäyttöä mahdollisuuksien mukaan, ja joulushow-kauden jälkeen esiintyjät käyttävät samoja asuja käydessään erilaisilla esiintymiskeikoilla. Tokihan sirkuksella on myös varastossa vanhoja pukuja, jotka kertovat omasta puolestaan Sorin Sirkuksen vuosittaisten joulushow'iden hienosta historiasta.

Joulushow Kaila: Työryhmä

Kuvassa ylhäältä vasemmalta: Eero Auvinen, Joona Kukkola, Taina Kopra. Marjo Terästö, Jonna Kivimäki ja Jarkko Keinänen. Edessä vasemmalta Oskari Löytönen, Malla Tallgren, Kitte Klemettilä ja Jouni Kivimäki.

Esiintymispukujen tukena on naamiointi- ja maskeeraussuunnittelu, jonka on tehnyt Jonna Kivimäki, sekä kampaussuunnittelu, josta on vastannut Malla Tallgren. Katja Honkonen, Sanna Kopra ja Julia Kervinen tekevät maskeeraukset ja kampaukset esityksiin.

Oskari Löytönen on tehnyt Kailan lavastussuunnittelun, jonka ovat toteuttaneet maneesimestari Jouni Kivimäki, Sampo Suihkonen, Aleksi Matilainen ja Aleksanteri Mikkola. Kaksi viimeksi mainittua ovat Kailassa myös esiintyjinä! Alla olevalla videolla lavasteiden pystyttäminen viidessä minuutissa.

 
Valosuunnittelijana on toiminut Eero Auvinen, valotekniikasta puolestaan vastaavat Ville Finnilä ja Jaakko Sirainen. Esityksen musiikin on säveltänyt Joona Kukkola, äänisuunnittelusta vastaa Jarkko Keinänen – he myös huolehtivat äänitekniikasta esityksissä. Valo- ja äänitekniikkaa rakentamassa ovat lisäksi olleet Ville Finnilä ja Sampo Suihkonen.

Sirkusnumeroita harjoituttamassa ovat olleet Eben Aidoo, Andreas Falk, Juha Helppikangas, Ilona Jääski, Iitu Kivimäki, Taina Kopra, Sanna Kopra, Kira Leppälä, Elina Mäkelä, Kamilla Nisso, Jani Suihkonen, Marjo Terästö ja Laura Tikka. Terästö on vastannut myös tanssikoreografioista.

Kailan on ohjannut Taina Kopra assistenttinaan Kamilla Nisso.

Kailan ensi-ilta on perjantaina 17.11.2023. Liput ensi-iltaan ja muihin näytöksiin tästä linkistä >> 

Kailaa harjoiteltiin välillä myös Tammelantorilla. Katso yllä oleva video.

The following two tabs change content below.

Tero Aalto

Kirjoittaja on Sorin Sirkuksen viestintävastaava